Matkaseura: EJH, Mika Pirttinen ja Hannu Yrjölä
Matkareitti: lento Helsinki - Wien, lento Wien - Belgrad, henkilöauto Belgrad - Bor - Belgrad, lento Belgrad - Wien, lento Wien - Helsinki

Olen mukana Outotecin projektissa, jossa tehdään kuparisulattoa RTB Borille Serbiaan. Projekti tehdään alihankintana SNC Lavalinille, joka on kanadalainen konsulttitoimisto. Urakoitsijana toimii serbialainen Energoprojekt ja tarkoituksena tällä reissulla oli viedä projektia eteenpäin neuvottelemalla erilaisista asioista kaikkien osapuolten kanssa ja tutustumalla tilanteeseen laitoksen alueella. Tässä projektissa vastaan layoutista ja kanssani Serbiassa olivat suunnittelupäällikkö Mika Pirttinen ja rakennussuunnittelusta vastaava Hannu Yrjölä. Minulle matka oli ensimmäinen Serbiaan. Serbian dinaarin kurssi oli melko tarkalleen 100 dinaaria = 1 euro.

Sunnuntai 25.09.2011

Taksin otin Olarin tolpalta 12.15 ja haettiin Hannu Prisman vierestä Komeetankujalta. Lentoaseman 1-terminaalissa oltiin 12.40. Siellä tehtiin heti lähtöselvitys ja mentiin vanhaan tuttuun irkkupubiin portin 24 lähelle, josta koneemme oli lähdössä. Lähtöselvityksessä näimme työkaverimme Björnin ja Jukan ja kiitimme onneamme matkamme kohteesta. Mika ilmestyi pubiin vähän myöhemmin. Kiva baarimikko sai myytyä minulle ahvenanmaalaisen Stallhagenin sadonkorjuuoluen. Parin kierroksen jälkeen siirryttiin portille ja melkein suoraan koneeseen. Tyrolean/Austrian Airin kone Fokker 100 lähti aivan aikataulussa 14.50. Sää Helsingissä oli kaunis ja lämpötila 13.5 astetta.

Matkalla Wieniin tarjottiin lämmin ateria ja olutta sekä viiniä. Lento sujui hyvin ja aikataulun mukaisesti laskeuduttiin Wieniin 16.20. Lämpötila oli 23 astetta ja sää aurinkoinen. Kentällä vietettiin aikaa Diner's Clubin loungessa, jonne Mika pääsi ilmaiseksi, mutta Hannun kanssa jouduimme maksamaan kumpikin 20 euroa. Juotavaa oli paljon ja syötävääkin jonkin verran, varsinkin naposteltavia. Serbialaisen JAT Airlinesin potkuriturbiinikone ATR 72 lähti myös aikataulussa 19.30. Tarjoiluna koneessa oli juustosämpylä ja mehu. Belgradiin laskeuduttiin 20.40. Matkatavarat tulivat nopeasti ja niin päästiin ulos, jossa Tony Corkran odottelikin jo meitä. Lämpötila oli mukava 20 astetta. Tony vei meidät Tulip Inn Putnik-hotelliin, jossa meille oli varattuna sviitit.

Majoituttuamme lähdimme heti kävelylle ja nostin valuuttaa hotellin automaatista. Menimme kasinon vierestä Tonavan rantaan, jossa oli paljon ravintolalaivoja. Valitsimme Kogon, jossa Mika oli vieraillut aikaisemminkin. Ainakin hänet tunnettiin siellä ja otimme tietysti parit oluet. Sitten palasimme hotelliimme viereisen Maxi-kaupan kautta ja kömmittiin nukkumaan.

Helsinki - Wien - Belgrad 25.09.2011.
Helsingin lentoasemalla jäi hyvää aikaa maistella tummaa mallasjuomaa.																																																												Keimola Golfin 27-reikäinen kenttä näkyi hyvin nousun aikana.																																																												Jossain Etelä-Puolan paikkeilla alle jäi voimalaitos.
Wienin lentoasema on komea ja siellä on todella paljon putiikkeja.																																																												Nikola Tesla oli amerikanserbialainen keksijä, joka sai nimensä historiaan.																																																												Tony kuskasi meidät Belgradissa hotellillemme pimeyden jo vallitessa.
Hotellimme Tulip Inn on hieno hotelli, mutta ei pimeässä pääse oikeuksiinsa.																																																												Tonavan rannalla kelluu paljon ravintolalaivoja. Kogo on yksi niistä.																																																												Hannulle ja Mikalle maistui vielä kebabit iltapalaksi.

Maanantai 26.09.2011

Aamiaiselle menin heti 6.30, kun ravintola avattiin. Ennen sitä ehdin jo kävellä ulkona pienen lenkin. Aamiainen oli hyvä ja munanpaistajakin oli paikalla. 7.30 tuli Aaron Ward noutamaan meitä, koska Tony oli lähtenyt käymään Borissa. Menimme Energoprojektin valtavaan toimitaloon, jossa Tonylla ja Aaronilla oli työpiste. Toimitalo sijaitsi melko lähellä hotelliamme. Zeljko otti meidät vastaan urkoitsijan projektipäällikkönä. Palaverissa oli koko ajan myös Danilo ja Mirjana, joka vastaa rakennesuunnittelusta. Kahvin voimalla neuvottelut etenivät ja syömässä käytiin vierastilassa. Ateria oli erittäin runsas ja täydellä vatsalla jatkettiin neuvotteluja vielä tovi. Hotellille päästiin hyvissä ajoin ja aulabaarissa otettiin parit oluet. Sitten vietiin tavarat huoneisiin ja käytiin kaupassa. Neljä olutta, suolakeksit, suolatikut ja suklaapatukka maksoivat yhteensä vain 5.85 euroa.

Lepohetken jälkeen 19.00 Aaron ja hänen vaimonsa Mel tulivat noutamaan meitä illalliselle. Kävelimme taas Tonavan rantaan ja kasinon ohi Amphora-nimiseen laivaravintolaan. Sinne tulivat myös Tony ja hänen vaimonsa Wung. Tony, Aaron ja Mel ovat australialaisia ja Wung vietnamilaissyntyinen. Söimme pitkän kaavan mukaan ja juttelimme mukavia. Viiniäkin oli tarjolla runsain mitoin. Hyvän aterian jälkeen Aaron ja Mel lähtivät kotiinsa ja Tony samoin Wungin kanssa. Me käytiin vielä ottamassa yhdet oluet Kogossa. Sitten käveltiin suoraan hotellille ja nukkumaan.

Sää oli koko päivän aurinkoinen ja lämpötila noin 25 astetta.

Belgrad 26.09.2011.
Tulip Inn on keskikokoinen kiva hotelli ja hyvällä paikalla.																																																												Energoprojektin toimistotalo on valtavan kokoinen.																																																												Rakennuksessa on 5 kerrosta ja monta siipeä, pitkiä käytäviä ja portaita.
Mika työskentelee hymyssä suin kuten kivassa projektissa pitääkin.																																																												Hannu ja Mika keskustelevat Energoprojektin rakennesuunnittelijoiden kanssa.																																																												Näkymä hotellistamme: kadun toisella puolella on MaXi-market.
Amphora-ravintolalaivassa on kivoja akvaarioseiniä.																																																												Mel ja Aaron olivat kanssamme illallisella Amphorassa.																																																												Hannu, Wung ja Tony keskustelemassa Kasinon läheisyydessä.

Tiistai 27.09.2011

Aamiaisen jälkeen kirjauduttiin ulos hotellista ja tuli Aaron hakemaan meidät Energoprojektin toimistolle. Siellä mietittiin loppuasiakkaalle esitettäviä kysymyksiä. Vasta 11.30 päästiin lähtemään Tonyn kanssa Boria kohti. Matkalla pysähdyttiin yhdelle huoltoasemalle tankkaamaan ja syömään. Siihen asti olikin moottoritietä (reilut 100 km), jossa Tony ajoi parhaimmillaan 170 km/h. Vähän huoltoaseman jälkeen käännyttiin moottoritieltä ja maksettiin tiemaksua 490 dinaaria. Tie heikkeni paljon ja tietöitä oli käynnissä monessa kohtaa.

Perillä Borissa oltiin 15.00. Bor on aika viehättävän näköinen pieni kaupunki, jossa tosin vanha sulatto pilaa ilmaa parhaansa mukaan. Sitä ollaan nyt uusimassa. RTB Borin toimistolta lähdettiin melkein suoraan laitokselle, jossa tutkittiin meille varattua aluetta. Takaisin toimistolle palattiin 17.10 ja istuttiin hetki neuvotteluhuoneessa. Sitten lähdettiin RTB Borin Guest Houselle, joka sijaitsee n. 7 km:n päässä kaupungista mukavassa mäkisessä maastossa. Huoneet olivat todella viihtyisiä ja suuria. Terassilla otettiin parit oluet huuhtoaksemme sulaton pölyt kurkusta. Ilta viileni tuntuvasti ja täällä tunti öisin olevan paljon kylmempää kuin Belgradissa. Lämpötila oli laskenut arviolta lähelle 10 astetta. Niin siirryttiin sisälle illalliselle ja nautittiin todella hyvästä ruoasta. Loppuilta istuttiin Lavalinin porukan kanssa ja lähdettiin viimeisinä nukkumaan.

Belgrad - Bor 27.09.2011.
Energoprojektin toimitalo on melko onnistuneesti yritetty saada viihtyisäksi.																																																												Ulkoa päin talo näyttääkin aivansuuryhtiön toimitalolta lippurivistöineen.																																																												Matkalla Boriin poikettiin syömään huoltoasemalle, jossa oli kauppa ja ravintola.
Ruskan väreistä päätellen syksy on saapumassa Serbiaankin.																																																												Borin kaupungin ulkopuolella on yhtenäisiä asuinalueita.																																																												RTB Borin toimitalo on melko vanha talo ihan kaupungin keskustassa.
Tähän siivotulle alueelle olemme suunnittelemassa kuparisulattoa.																																																												RTB Borin Guest House on juuri remontoitu komea hotelli.																																																												Terassille syttyivät pihavalot, kun ilta alkoi pimentyä.
Tonin, Hannun ja Mikan kanssa istuskelimme terassilla viilenevässä illassa.																																																												Ruokasalissa ei ollut meidän ja Lavalinin porukan lisäksi juuri muita asiakkaita.																																																												Mika viihtyi erinomaisesti Miken viehättävän tyttöystävän seurassa.

Keskiviikko 28.09.2011

Guest Housessa tilattiin aamiainen yksilöllisesti eli aamiaispöytää ei ollut. Kaikkea kyllä sai riittävästi näinkin. Huoneet luovutettiin n. 08.00 ja Tonyn kyydissä mentiin muutaman kilometrin päässä olevan Lake Bor-järven rantaan. Siellä on mm. leirintäalue, jossa oli asuntovaunuja ja telttoja. Hinta näkyi kylttien mukaan olevan 600 dinaaria vuorokaudelta. Järvi on tehty patoamalla.

09.00 oltiin taas RTB Borin toimistolla, jossa palaveerattiin SNC Lavalinin kanssa. Sitten lähdettiin laitokselle taas tutkimaan paikkoja. Tutustuttiin tuleviin toimistotiloihin ja voimalaitokseen.

Bor 28.09.2011.
Guest House on kunnostettu hyvin vanhasta rakennuksesta.																																																												Lake Borin rannalla on leirintäalue ja rantaterassi.																																																												Mika ja Hannu keskustelevat Lavalinin Ben Berriganin kanssa.
Boristakin löytyy arkkitehtuuria ja väriä.																																																												Kolme värikästä kerrostaloa kaupungin keskustassa.																																																												Mainari muistuttaa, että Bor on kaivoskaupunki.

13.15 oltiin taas toimistolla ja heti lähdettiin takaisin kohti Belgradia. Ennen kuin päästiin ulos kaupungista, Mika kävi ostamassa matkaeväitä pienestä baarista, sillä emme olleet ehtineet nauttia lounasta. Moottoritielle päästyämme kävimme taas huoltoasemalla ostamassa pientä syömistä. Matka Belgradin ja Borin välillä on n. 250 km ja klo 16.30 oltiin Belgradissa Hotel Continentalissa, josta Aaron oli varannut meille huoneet, sillä Tulip Inn oli ollut täynnä. Continental eli entinen Intercontinental on venäläistyyppinen suuri hotelli, mutta huone oli ihan mukava. Aluksi tehtiin hieman töitä ja Mika onnistui hävittämään projektihakemiston. Onneksi se löytyi kuitenkin myöhemmin ja palautettiin oikealle paikalle. Sitten lähdettiin etsimään ruokapaikkaa. Ravintola Victoria Stationissa nautittiin ateria ja palattiin suoraan hotellille 22.00 ja mentiin nukkumaan.

Bor - Belgrad 28.09.2011.
Borin kumpuilevalla seudulla sijaitseva kaupunki jää taakse.																																																												Tien varrella näkyy vanhan tien reitti kallioleikkauksineen.																																																												Belgrad on suurkaupunki, mutta korkeita rakennuksia siellä on vähän.
Hotel Continentalin ikkunasta on avara näkymä kaupungille päin.																																																												Hotellin edusta on komea ja valoisa pimeälläkin.																																																												Vielä illallakin tehtiin töitä hotellin aulabaarissa.

Torstai 29.09.2011

Reissun viimeisenä aamuna aamiaisen jälkeen Aaron haki meidät hotellilta ja mentiin EP:n toimistolle. Siellä keskusteltiin aikataulusta ja dokumenttien toimittamisesta EP:lle. Välillä käytiin kaupassa ostamassa suolalihaa. Mika osti sitä 4 kiloa ja jonossa olleet ulkomaalaiset ihmettelivät. Sanoin heille, että Mika on "hungry man". Mika kuuli tämän ja kertoi miehille ostoksen olevan hänen lounaansa. Mika, Hannu ja Tony ostivat myös kebabia, mutta minä olin aamiaisesta vielä kylläinen enkä ottanut mitään. Sitten palattiin vielä toviksi toimistolle.

14.30 Aaron lähti viemään meitä lentoasemalle. Siellä ei ollut ruuhkaa, mutta lähtöselvityksessä Mikan laukku painoi liikaa eli 28 kiloa. Laukun maksimipaino sai olla 23 kiloa ja niin sullottiin lihat ja muutakin tavaraa Hannun vajaaseen laukkuun. Minulla oli vain käsimatkatavara. Nyt selvittiin eteenpäin ja nopeasti myös turvatarkastuksen läpi. Baarissakin ehdittiin istumaan ja JAT Airlinesin kone oli 15 minuuttia myöhässä aikataulusta. Melkein täysi ATR 72 nousi ilmaan 17.05. Wieniin saavuttiin 18.25 ja taas oli odotusaikaa vajaat 2 tuntia. Wienin kentällä iso olut maksoi 3.90 euroa. Tyrolean/Austria Airlinesin Fokker 100 lähti 20.20. Lennolla meille jaettiin lappuja, jossa pyydettiin äänestämään Smile Makeria. Hannulla ja minulla oli helppo työ valita lentoemäntämme Manuela, joka jaksoi hymyillä koko lennon ajan. Mika taisi nukkua koko lennon ajan. Helsinkiin saavuimme 23.57. Mikan ja Hannun laukut tulivat nopeasti ja lihat jaettuamme otimme taksin, jolla Hannun kanssa ajettiin Olariin. Kotona olin 00.50.

Belgrad - Wien - Helsinki 29.09.2011.
Continentalin edessä ja takana on todella suuri puistoalue.																																																												Puisto on hyvin hoidettu, värikäs ja kaunis.																																																												Valtava Continental oli ennen Hotel Intercontinental.
Nykyaikaista arkkitehtuuria löytyy Belgradistakin.																																																												Hallintopalatsi on hyvin suuri, kuten kuvaan kuuluu.																																																												Hyvin mahduin istumaan ATR72:ssakin.
Belgradin lentoasema nousun aikana nähtynä.																																																												Turvatarkastukset tulivat hyvin tutuiksi tälläkin reissulla.																																																												Lähinnä lentoemäntä Manuela, Smile Maker mielestämme.

TYÖMATKASIVULLE KOTISIVULLE

Päivitetty viimeksi
11.10.2011
Copyright © 2011-2015
Esa Hänninen
ejh@diccons.com