Kaukomatka Karibialle 25.10. - 16.11.1987
Matkareitti: lento Helsinki - Oslo - Lontoo, lento Lontoo - Miami , lento Miami - Montego Bay - Kingston, juna Kingston - Montego Bay, lento Montego Bay - Kingston, lento Kingston - San Juan, lento San Juan - Charlotte Amalie, laiva Red Hook - Tortola - Red Hook, lento Charlotte Amalie - Miami, laiva Ft.Lauderdale - Freeport - Ft.Lauderdale, lento Miami - Frankfurt - Tukholma - Helsinki. Uudet maat: Jamaika (19.), Puerto Rico (20.), USA:n Neitsytsaaret (21.), Brittiläiset Neitsytsaaret (22.), Bahama (23.). Karibian matkaa suunniteltiin jonkin aikaa ja mietittiin tarkkaan, missä paikoissa tulisimme käymään. Kun reitti ja matkan kesto sitten selvisi, marssin matkasuunnitelman kanssa Pan Amin konttoriin Helsingissä. Sieltä sain sellaisen tarjouksen lennoista, ettei liput kirjoittanut matkatoimistokaan meinannut uskoa todeksi.
25.10.87 su Niin sitten lähdettiin matkaan Seutulasta. Pan Amin keräilylennolla lennettiin Oslon kautta Lontooseen, jossa vaihdettiin jumboon, joka lensi Miamiin. Siellä myöhästyimme Air Jamaican lennolta sen verran, että piti odottaa seuraavaa vuoroa, joka onneksi lähti vain pari tuntia myöhemmin. Air Jamaican koneella lennettiin Montego Bayn kautta Kingstoniin Jamaikalle (19.). 26.10.87 ma Alkuperäisen suunnitelman mukaan meidän piti vielä samana iltana mennä Kingstonista Ocho Riosiin, josta oli varattu hotellikin. Nyt kuitenkin lentojen myöhästelyn takia ei enää illalla viitsitty Kingstonista lähteä mihinkää, vaan etsimme sieltä edullisen hotellin yhdeksi yöksi. Vaikka kone teki välilaskun Montego Bayssä, ei siellä voitu jäädä pois, koska matkatavaramme olivat joka tapauksessa menossa Kingstoniin alkuperäisen lentosuunnitelman mukaan. Jäimme siis yöksi Kingstoniin Indies Hotelliin. Olihan se ihan mukava tutustua myös Jamaikan pääkaupunkiin. Kävimme kuvaamassa radioasemat ja kierreltiin hotellin lähiympäristössä. Samalla mietittiin, miten jatketaan Jamaikalla oleskelua. Kun aamulla soitettiin Ocho Riosin hotelliin, oli huoneemme mennyt. Niin päätimmekin mennä Montego Bayhin ja varasimme sieltä hotellin. Parinsadan kilometrin matkan tekoon valitsimme junan. Se oikin melkoista menoa! "Traktorin" vetämä vaunuletka körötteli mutkaista ja mäkistä rataa hieman vajaat 6 tuntia pysähtyen vähän väliä. Lento olisi kestänyt 18 minuuttia! Mutta kiva kokemus se oli - meillä oli oma ravintola ja italialaiset matkakumppanit pelasivat ping pongia ampiaisella. Perillä Montego Bayssä Hotelli Belvederessä oltiin myöhään illalla. 27.10.87 ti Käytiin kävelyllä Montego Bayn keskustassa, jossa oli lisäksemme yleensä vain tummia jamaikalaisia. Olo ei kuitenkaan tuntunut ahdistavalta, vaikka seuraan tuppautui jos jonkinlaista kaupustelijaa. Yksi kuitenkin tarjosi opaspalvelua ja vaikka kuinka yritimme häntä hätistellä, ei se meitä auttanut, vaan poika seurasi meitä kuin uskollinen koira. Kaljalla istuessammekin kaveri oli seurassa juomatta mitään. Sitten se alkoi kinuta meiltä rahaa ja kun ei saanut, uhkasi tappaa meidät. Kävelimme sitten vielä pitkän lenkin ylempänä olevaa tietä pitkin maisemia katsellen ja kuvaten. Illalla oli hotellissamme calypso-ilta, jossa tunnin ajan saimme nauttia snacksejä ja talon muita antimia ilmaiseksi calypso-orkesterin säestyksellä. 28.10.87 ke Heti aamulla vuokrattiin auto kahdeksi päiväksi ja lähdimme ajelemaan saaren länsiosia kohti. Tien varressa huomasimme ruosteisen kyltin, joka opasti jollekin luolalle. Sitä lähdettiin etsimään ja huonon tien päästä löytyikin melko mielenkiintoinen luola, jota omistaja lapsineen meille ystävällisesti esitteli. Paikalla olisi ainesta turistikohteeksikin, muttai ilmeisesti rahanpuutteen vuoksi homma oli alkeellista. Negrilin läheltä löytyi hyvä hiekkaranta, jossa pulikoitiin 27-asteisessa vedessä. Tien varrella pysähdyttiin pienen kioskin luo, josta sai juotavaa. Näkyi siellä hyllyssä olevan Finlandia-vodkapullokin! Takaisin hotellille ajettiin vuoriston kautta. 29.10.87 to Ajelu suunnattiin nyt itään päin Ocho Riosiin. Ensimmäinen pysähdys oli paikassa, jossa Kolumbus oli noussut maihin 1494, Discovery Bayssa. Paikalla on kaikenlaisia vanhoja koneita, komeita puita ja kukkaistutuksia. Ocho Riosissa käytiin katsomassa Hotel Inn on the Beach, jonne meidän alunperin piti mennä. Paikka näytti mukavalta, mutta hieman steriililtä. Ocho Rios kokonaisuudessaan oli pieni ja siisti turistikeskus. Sitten suunnistettiin ehkä Jamaikan kuvatuimpaan turistikohteeseen Dunn's River Falls, joka oli kyllä maineensa veroinen. Putouksen lämpimässä vedessä olisi voinut kiipeillä vaikka kuinka kauan. Kaunis ja siisti paikka, jota voi kyllä suositella. 30.10.87 pe Päivä vietettiin Montego Bayssa viimeisiä ostoksia suorittaen. Kadulla tuli vastaan kaveri, joka hommasi meille lasipohjaveneen ja niin päästiin katselemaan koralleja. Puolen päivän aikaan rupesi satamaan ja iltaa kohti sade vain kiihtyi. Hotellissa alkoi sitten taas kova pakkaaminen. Yöllä herättiin sateen aiheuttamaan kovaan kohinaan. 31.10.87 la Aamulla lähdettiin hotellista sateen kohistessa rankkana. Kingstoniin menevä Air Jamaican lento myöhästyi pari tuntia sateen vuoksi ja myös siksi, että siihen jouduttiin pakkaamaan toisen lennon porukkaa. Linnut uiskentelivat kiitoradalla, kun Airbus rullasi kiitoradan päähän. Hetken odottelun jälkeen kuitenkin päästiin ilmaan. Koneesta sammuivat kaikki valot ja ainoastaan hätävalot jäivät palamaan, koska koneen tietokonesysteemi oli mennyt epäkuntoon. Onneksi pilvissä löytyi pieni rako ja kone pääsi käsiohjauksella laskeutumaan Kingstoniin. Kone piti kuitenkin hinata terminaalin eteen ja ulos koneesta mentiin varauloskäynnin kautta. Matkatavaroita ei kuulunut tuntiin, joten Jape meni edeltä selvittämään jatkolentoa BWIA:lle. Kiire tuli sen verran kova, että päästiin diplomaattiväylää pitkin. Boeing 727 lähti myös hieman myöhässä, kun oli tunnistettu matkatavarat ulkona sateessa. 01.11.87 su Päivä käytettiin rauhallisesti kaupunkiin tutustuessa. Hotellimme edessä sattui paikalle vanha floridalaispariskunta, joista mies oli suomalaista sukujuurta ja hän tunnisti meidän puhuvan suomea ja puhui sitä itsekin. Condadon laguuni kierrettiin ja käytiin Fuerte San Gerónimon linnakkeella. 02.11.87 ma Aamulla vuokrattiin auto ja Mitsubishillä lähdettiin ajamaan San Juanista itään päin. Luquillossa pysähdyttiin uimaan komealle runsaspalmuiselle uimarannalle. Virvoitustauon jälkeen lähdimme kiipeämään El Yunquen kansallispuistoon, jossa on kaunista ja rehevää sademetsää. Fajardon kautta ajettiin etelään ja Caguasin kautta Bayamoniin, jossa alettiin etsiä WLUZ-radioasemaa. Kun kaukana havaittiin radiomasto, alettiin suunnistaa sitä kohti ja onnistuimmekin pääsemään maston juurelle. Mitään aseman tunnusta ei rakennuksessa näkynyt, mutta onneksi postilaatikon kupeesta huomattiin haalistunut aseman nimi. Niin menimme sisälle ja aseman henkilökunta osoittautui heti oikein ystävälliseksi. Meille Suomeen kirjoitellut Migdalia Medina ei ollut paikalla, mutta hänet hälytettiin sinne puhelimitse. Siinä juotiin sitten kahvit ja samalla saimme kutsun lounaalle torstaiksi puolilta päivin. Meitä pyydettiin kuitenkin tulemaan pari tuntia aikaisemmin.
03.11.87 ti Heti aamusta lähdettiin ajelemaan pieniä vuoristoteitä kohti Poncea. Salinasissa pysähdyttiin kuvaamaan Plaza de Armas ja paikallinen radioasema. Aivan Ponceen asti ei menty, vaan käännyttiin taas pohjoiseen kohti vuoristoa. Käytiin syömässä kyläkuppilassa ja ajettiin Coamon kautta Orocovisiin. Siellä pysähdyimme torin reunaan ja kävimme kuppilassa, jossa meitä tuli jututtamaan kaveri, joka oli käynyt Suomessa. Kaveri tarjosi parit kaljat ja vei meidät sitten kotiseutumuseoon. Sinne jätimme muistoksi suomalaisen 10 markan setelin monien muiden maiden setelien joukkoon. Sen jälkeen ajoimme taas San Juaniin yöunille. 04.11.87 ke Keskiviikkona ajettiin länteen päin ja Wega Bajassa huomasimme WEGA-aseman niin myöhään, että jouduimme kiepsauttamaan auton ympäri aseman kuvaamista varten. Hatillossa pysähdyttiin samasta syystä. San Sebastianin kautta ajettiin Mayaquezin lähelle ja sitten länsirantaa pitkin ylös. Camuyssa vierailtiin komeilla tippukiviluolilla, jossa Río Camuy virtaa syvällä vuoren sisässä. Arecibon maailman suurimman radioteleskoopin portilla käytiin myös, mutta valitettavasti paikka oli jo kiinni. Illan pimetessä ajettiin kapeata vuoristotietä San Juaniin. 05.11.87 to Olikin taas aika mennä WLUZ:lle. Siellä jouduttiin melkein suoraan studioon mikrofonien eteen haastateltaviksi. Don Choliton suositussa ohjelmassa Raimo hoiti tyylikkäästi haastattelun espanjaksi ja muisti mainostaa kaverin yllyttämänä Finlandia-vodkaa ja kalakukkoa. Raimo antoi vielä toisen haastattelun nauhalle illan matkailuaiheista ohjelmaa varten. Studiossa nautiskeltiin Piña Coladaa ja tutustuttiin asemaan, kun henkilökunta valmisteli ateriaa. Sitten päästiinkin nautiskelemaan puertoricolaista lounasta, joka koostui riisistä, pavuista, sianlihasta ja erikoisesta banaaneista tehdystä hyytelöstä. Jälkiruokana oli hedelmiä. Henkilökunta nauhoitti meille vielä kaseteille ohjelmien lisäksi 5 tuntia paikallista musiikkia. Olipahan mukava asema! Esittivät vielä kutsun seuraavaksi päiväksi TV-ohjelmaan ja meidä toivotettiin tervetulleiksi uudestaan vierailemaan asemalla, jos Puerto Ricossa liikutaan. (Raimo ja Jape kävivätkin siellä muutama vuosi myöhemmin ja kohtelu oli edelleenkin hyvä.) Illalla käytiin vielä vanhassa kaupungissa ihailemassa auringonlaskua. 06.11.87 pe Mario tuli hakemaan meitä WSTE-TV-asemalle. Ensin käytiin "Super 7":n kahviossa juomassa mehut ja tutustuttiin asemaan. Sitten meidät vietiinkin studioon, jossa Don Cholito, José Miguel Agrelot, olikin jo täydessä vauhdissa ja vinkkasi meidät kameroiden eteen. Taas annettiin runsaasti Suomi-tietoutta. Ohjelman jälkeen saimme receptionista soittopyynnön. Paikallinen DX-kuuntelija Fernando Gutiérrez halusi tavata meidät. Hän tulikin sitten hotelliimme ja muutama tunti meni mukavasti kovan tenttauksen merkeissä. 07.11.87 la Oli taas aika vaihtaa maisemaa! Käytiin tekemässä viimeiset ostokset ja lähdettiin lentoasemalle. Lento oli suurinpiirtein ajallaan ja Unitedin 18-paikkaisella DeHavilland Twin-Otterilla lähdimme matkaan. Koneessa eräs nainen tunnisti meidät TV-ohjelman perusteella. 08.11.87 su Aamulla ihailtiin hotellin ympäristön kauneutta ja lähdettiin kävellen Coral Worldiin. Matkaa kertyi yllättäen n. 7 km, joka olikin melkoinen urakka 25 asteen helteessä. Korallimaailma värikkäine ja erikoisine kaloineen oli erittäin mielenkiintoinen. Paikalla oli myös hyvin värikäs koralliakvaario. Kaikkea muutakin mukavaa alueelta löytyi. Takaisin hotellille ajettiin sentään taksilla ja mentiin rannalle ottamaan aurinkoa ja uimaan. Kun olin Japen kanssa kuvaamassa auringonlaskua, lähti Charlotte Amalien satamasta merelle Suomessa tehty loistoristeilijä Royal Princess. 09.11.87 ma Päivän ohjelmassa oli laivamatka Brittiläisille Neitsytsaarille (22.). Red Hookista mentiin pienellä paatilla Tortolan saaren länsiosaan West Endiin, josta avobussi vei meidät Road Towniin. Tullimuodollisuudet hoidettiin laivalla ja West Endin satamassa. Road Town on pieni, mutta mukava kaupunki, jonka satamassa käy erittäin paljon purjeveneitä ja kaikenlaisia aluksia. Kaupunkiin tutustuttiin reilut pari tuntia. Paluumatka tapahtui St.Johnin saaren kautta. Illalla nautittiin spaghettia ja kookosrommia. 10.11.87 ti Heti aamulla soitettiin autovuokraamoon Charlotte Amalieen, josta kaveri tuli hakemaan meidät hotellilta. Otettiin pieni Suzuki vuorokaudeksi ja ajettiin heti saaren korkeimmalle kohdalle, jossa kuvattiin upeita maisemia. Mountain Top-kauppa- ja ravintolarakennus oli vuoren kupeella ja terassilta sai hyvän näkymän Magen's Baylle ja Tortolaan päin. Samantien kierrettiin koko saari, joka ei ole kovin suuri. Samalla mitattiin matka Coral Worldistä hotellille. Sitten ajettiin Charlotte Amalieen ostoksille ja tutustumisretkelle. Kaupunki on todellinen tuhlaajan paratiisi: kello-, koru-, rätti- ja viinakauppoja on vierivieressä. Saarethan ovat amerikkalaisten Kanaria, verovapaa alue - sen myös huomasi. 11.11.87 ke Varhain aamulla pakattiin kaikki tavarat pienen auton peräkonttiin ja loput takapenkille Japen ja Päivin syliin. Näin päästiin edullisesti lentokentälle ja Jape kävi luovuttamassa auton pois. Pan Amin Airbus lähti suurinpiirtein ajallaan Miamiin Turks- & Caicossaarten ja eteläisen Bahaman yli. St.Croixissa Neitsytsaarilla tehtiin välilasku ja Miamissa oltiin puoliltapäivin. Lentokentältä vuokrattiin Pontiac Sunbird, pieni ja ärhäkkä rättikattoinen kulkuneuvo. Sillä ajettiin Miami Beachin eteläosaan, josta yritettiin löytää halpa hotelli. Päätimme kuitenkin mennä meille varattuun Hotel Pan Americaniin aivan Miami Beachin pohjoisosaan lähelle Hollywoodin rajaa. Illalla tutustuttiin taas lähiympäristöön ja käytiin syömässä 14" pizzat. Tarjoilijalla riitti ihmettelemistä, kun otimme jokainen sellaisen perhepizzan, jota muut syövät porukalla. Hän ei ollut uskoa silmiään huomatessaan, että olimme syöneet kaiken. Kohta hän tuli piirakkalautasen kanssa kyselemään, saisiko olla jälkiruokaa. Päätimme jättää sen väliin. 12.11.87 to Herätys oli aamulla 5.30 ja 6.30 piti olla naapurihotellin edessä odottamassa bussia. Se tuli aikanaan ja vei meidät Fort Lauderdalen Port Everglades satamaan. 13.11.87 pe Taas oli herätys 5.30. Pienten valmistelujen jälkeen lähdettiin ajamaan Pontiacillamme kohti etelää ja Key Westiä. Suoalueen jälkeen tultiin sitten Florida Keys-alueelle, joka muodostuu pienistä saarista, pengerteistä ja pitkistä silloista. Pisimmällä on pituutta 7 mailia. 250 km:n ajelun jälkeen oltiin Key Westissä. Auto jätettiin parkkiin ja käveltiin viihtyisässä kaupungissa. Kävimme mm. Ernest Hemingwayn kotimuseossa, jossa oli mm. Arabian lautanen. Paluumatkalla kuvattiin paikalliset radioasemat ja käytiin syömässä tacot meksikolaisessa ravintolassa. Miamin läpi ajo kesti 1.5 tuntia. 14.11.87 la Päivä oli varattu lomailuun ja kotimatkaan valmistautumiseen. Aamiaisen jälkeen ajettiin Seminole-intiaanien reservaattialueelle. Sen jälkeen käytiin suuressa tavaratalokompleksissa ostoksilla. Iltapäivällä oltiin rannalla. Keskiyön aikaan huomattiin, että naapurihotellin Hawaiian Isle pihalla tapahtui jotain. Menimme sinne kuokkimaan henkilökunnan pippaloihin. Kuubalainen johtaja tarjosi meille ruokaa, kolme kierrosta kaljaa ja esitteli hotellin erilaisia huoneita.
15.11.87 su Loma alkoi olla lopuillaan. Hotellista lähdettiin puolen päivän aikaan ja ajeltiin Collins Avenuen eteläpäähän, Miamin sataman ohi ja käytiin Coral Wayllä vilkaisemassa kolmea radioasemaa. Lentokentälle mentiin hyvissä ajoin ja auto luovutettiin pois. Pan Amin jumbon sähkösysteemiin tuli jotain vikaa juuri kun lähdettiin putken päästä. Moottorit jouduttiin käynnistämään uudestaan ulkopuolisella aggregaatilla. 16.11.87 ma Vuorokautta vaihdettiin Atlantin yllä ja Frankfurtissa vaihdettiin konetta. Boeing 727:llä jatkettiin Tukholman kautta Helsinkiin. Matkatavaroista vain Japen laukku ja meidän kassi tuli samassa koneessa. Raimon matkalaukku oli tullut BA:n koneella Lontoon kautta Helsinkiin jo aikaisemmin, mutta meidän matkalaukku oli eksynyt jonnekin. Se tuli sitten pari päivää myöhemmin kotiin saakka. AIHEESEEN LIITTYVÄT LINKITCaribbean Super Site. Paljon turistitietoutta Karibian eri maista. Kannattaa vilkaista! Aaaaallll about Jamaica on hyvä opas sille, joka haluaa tietää mitä tahansa Jamaikasta. Welcome to Puerto Rico. Tältä sivulta löytyy hyvin paljon tietoa Puerto Ricosta. Puerto Rico Tourism on toinen sivu, joka tarjoaa turismitietoutta maassa vieraileville. Arecibo Observatory, El Yunque Rain Forest näyttää runsaasti matkailijoiden ottamia kuvia kohteista. Rio Camuy Cave Park näyttää runsaasti matkailijoiden ottamia kuvia kohteesta. Luquillo Beach näyttää runsaasti matkailijoiden ottamia kuvia kohteista. El Yunque Rain Forestin sivut kertovat paljon tästä puistosta. AO Opening Page kertoo Arecibon Observatoriosta ja maailman suurimmasta radioteleskoopista kuvin ja sanoin. KEY WEST PARADISE tarjoaa tärkeimmät tiedot Key Westistä.
Päivitetty viimeksi |