Kaukomatka Himalajalle 12.04. - 27.04.1991
Matkareitti: lento Helsinki - Kööpenhamina - Bangkok , lento Bangkok - Dhaka - Paro, bussi Paro - Thimpu, bussi Thimpu - Phuntsoling, jalan Phuntsoling - Jaigaon - Phuntsoling, bussi Phuntsoling - Thimpu, bussi Thimpu - Paro, lento Paro - Kathmandu, lento Kathmandu - Bangkok, lento Bangkok - Helsinki. Uudet maat: Thaimaa (27.), Bhutan (28.), Intia (29.), Nepal (30.). 25.03.91 ma saatiin Hyvösen Pertiltä kirje, jossa hän Alestalon Pirkon kanssa kutsui meitä kylään Bhutaniin. Päivi innostui välittömästi ja minäkin olin mukana. Jo tiistaina rupesin kyselemään matkatoimistolta lentoja sinne päin. Moskovan kautta ei halpoja matkoja enää löytynyt (eikä nyt niin paljon kiinnostanutkaan), koska halusimme lähteä sinne suunnitellun talvilomamme aikaan huhtikuussa. Soitin Pertille töihin ja hän oli aidosti hämmästynyt ja ehkä myös ilahtunut, kun lupasin, että olemme tulossa. Pertti rupesi hommaamaan viisumia sieltä käsin, kun lähetin faxilla hänelle kopiot passeistamme. Selvisi myös, että halvin tapa on mennä Bangkokin kautta. Päätimme myös yhdistää matkaan 3 vuorokautta Nepalissa. Bhutan on suljettu kuningaskunta Himalajan rinteillä, jonne otetaan 2500 turistia vuodessa. Turistit joutuvat maksamaan yli 100 USD päivässä. Siihen sisältyvät majoitus ja kiertoajelut. Koko ajan on liikuttava ryhmän mukana. Maassa työskentelevät ja asuvat ulkomaalaiset saavat kukin kutsua kaksi vierasta vuodessa. Vieraiden ei tarvitse maksaa turistimaksua ja he voivat majoittua mihin tykkäävät. Liikkuminen on myös melko vapaata. Joihinkin paikkohin mennessä tarvitaan lupa ja maanteillä on passintarkastuspisteitä. Pertti sai hankittua viisumit nopeasti kahdessa päivässä ja lähetti meille kopiot. Bhutanin lennot piti varata Bankgokissa olevan matkatoimiston kautta ja siellä kirjoitettiin myös lentoliput välille Bangkok - Paro (Bhutan). Niiden piti olla odottamassa meitä hotellissa. Pertti lähetti myös ohjeita Bhutaniin matkustaville, joista oli hyötyä, koska matkatoimistossa ei maasta tiedetty mitään. Lähetin sinnekin kopion Pertin ohjeista. Pertti ja Pipsa laativat myös tavaralistan niistä tarvikkeista, joita meidän toivottiin vievän heille. Mukana vietiin säilykelihaa. lenkkimakkaraa, jälkiuunileipää ja kuivahiivaa. Juusto olisi myös ollut tarpeen. Koko matkan järjestämiseen oli aikaa 2.5 viikkoa ja se riitti mainiosti, kun viisumi saatiin niin helpolla. Se muuten saatin ja maksettiin vasta Paron lentoasemalla. Puhelimesta ja faxista oli järjestelyissä myös suuri apu ja matkatoimisto hoiti hommansa pienellä avustuksella mallikkaasti. Alkuun tosin meinasivat lennättää meidät samana päivänä Bangkokista Paroon, jolloin koneen vaihtoon olisi ollut aikaa vain 2.5 tuntia. Mielestäni se oli liian vähän, koska koko viisumihomma ja maahanpääsy oli kiinni siitä, että mennään tietyllä lennolla. Lentojakin oli silloin Bangkokista vain kaksi kertaa viikossa. Nän lähtöä aikaistettiin yhdellä vuorokaudella. 12.04.91 pe koitti lopultakin lähdön aika. Finnairin DC-9 lähti puoli tuntia myöhässä kohti Kööpenhaminaa, jossa koneen vaihtoon oli aikataulun mukaan aikaa 50 minuuttia. Hieman saatiin aikaa kiinni matkalla ja koneessa kuulutettiin, että Bangkokiin menijöiden pitää mennä suoraan portille 35. Näin ehdimmekin mainiosti Thain koneeseen, joka lähti aikataulun mukaisesti. Matkatavaratkin ehtivät samaan koneeseen. Palvelu Thain Boeing 747-koneessa pelasi ennakko-odotusten mukaisesti. 11 tunnin yölento vain ei ole kovin mukava missään koneessa. Lennon mukavuutta paransi kuitenkin hieman se, että Päivillä ja minulla oli käytössä kolme paikkaa, koska kone oli hieman vajaa. 13.04.91 la Bangkokiin Thaimaahan (27.) saavuttiin aikaisin aamulla. Muodollisuudet kentällä sujuivat mukavasti. Oppaat olivat kimpussa hyeenan lailla ja saivatkin myytyä meille kyydin hotelliin ja neljän tunnin kiertoajelun. Taksi vei meidät suoraan Hotel Manhattaniin. Paron lippuja ei vielä ollut hotellissa ja virkailija soitti Diethelm Travelsiin, joka toimitti liput meille, joten kaikki oli selvää jatkoa varten. Lentokentällä meille sanottiin, että Thaimaassa on uuden vuoden päivä eivätkä liikkeet ole auki. Kävellessä ihmeteltiin, kuinka sotkuista porukka oli, kun melkein kaikilla oli kalkkia kasvoilla ja vaatteissa. Myöhemmin kuultiin ja huomattiin omakohtaisesti, että se oli vain hyvän onnen toivotusta alkaneelle vuodelle. Sitten tultiin yhden tavaratalon eteen ja koska kaupan edessä oli hieman porukkaa, jäimme mekin odottelemaan, että kello tulee 10. Täsmälleen kymmeneltä ovet avattiin ja menimme sisälle. Heti ovella meille annettiin kukkaseppeleet kaulaan ja käsiin annettiin ruusuvettä. Kaikki myyjät seisoivat asennossa ja tervehtivät kukin oman työpisteensä edessä paikallisella tavalla erittäin kunnioittavasti. Iltapäivällä tuli sitten hotellihuoneeseemme puhelu, kun kiertoajelu odotteli alhaalla. Yllätykseksemme ajelu tapahtui henkilöautolla, jossa oli opas, kuski ja me kaksi. Kävimme parissa temppelissä, koru- ja puutyöpajalla. Kierroksen aikana saatiin kalkkivelliä naamaan ja vettä niskaan onnen toivotukseksi. Kaduilla näkyi melkoisia vesisotia ja kaikilla tuntui olevan hauskaa. Kastuneet vaatteet kuivuivat nopeasti, koska lämmintä oli 35 astetta. Illalla käytiin syömässä viereisessä saksalaisessa ravintolassa ja siellä olikin tutuksi tullut näky, vieraiden joukossa oli vaalea pohjoismaalaisen näköinen lihava mies ja pieni hento thaityttö. 14.04.91 su Aamulla syötiin hotellissa erinomainen aamupala ja käytiin vielä ostoksilla. 11.00 lähdettiin lentokentälle, jossa lähtöselvitys sujui hyvin, kun meillä oli näyttää se Pertin lähettämä viisumikopio. Druk Airin British Aerospace oli uusi 70-paikkainen siisti kone. Se on Bhutanin lentoyhtiön ainut kone ja ainoastaan sillä pääsee lentämään Bhutaniin. Kone teki Dhakassa välilaskun. 15.04.91 ma Pertti lähti töihin, kun Pipsa oli saanut puettua hänen päälleen go'n, paikallisen miesten puvun, joka muistuttaa lähinnä kylpytakkia. Kaikkien bhutanilaisten miesten on pakko pitää sitä. Perttikin on pukeutunut alusta alkaen go'hon ja sen vuoksi häntä on kunnioitettu suuresti. Yleensä ulkomaalaiset pitävät töissä suoria housuja ja kravattia. Pertti oli töissä Bhutanin energiaministeriössä "Department of Power" tutkijana. Kun Pertti oli saatu töihin, lähdimme tutustumaan Thimphun 20000 asukkaan kaupunkiin. Maan korkeimmassa talossa on 4 kerrosta eikä koko maassa ole yhtään hissiä. Kaupat sijaitsevat pääasiassa yhden kadun varrella molemmin puolin ja olivat 1- ja 2-kerroksisia pikkupuoteja. Ainoastaan muutama liike oli hieman suurempi ns. osuuskauppa. Postimerkkejä käytiin ostamassa heti, että päästiin kirjoittelemaan kortteja ystäville. Postimerkit ovat yksi Bhutanin "vientituotteita", komeita ja paljon erilaisia. Kahvilla käytiin sveitsiläisessä leipomossa, joka on ulkomaalaisten suosiossa. Illalla käytiin vielä suomalaisen Marjaana Pekkolan luona simaa pullottamassa. Marjaana oli Bhutanissa kahden vuoden komennuksella World Food Programmen leivissä valvomassa, että lapsille tarkoitettu kansainvälinen ruoka-apu menee oikeisiin kohteisiin. Meidän ollessamme Thimphussa Bhutanissa oli kaikkiaan 8 suomalaista: Marjaanan, Pertin, Pipsan ja meidän lisäksemme kaksi Pöyryn miestä ja toisen vaimo. Pöyry oli siellä tekemässä metsänkäyttösuunnitelmaa. 16.04.91 ti Aamulla ajettiin taksilla "vuoristohotellille", jonka nimi on Hotelli Motithang. Sieltä käveltiin paikalliseen eläintarhaan, jossa oli 7 eläintä: 2 karhua, 2 peuraa ja 3 takinia. Takin on paikallinen korkealla vuoristossa elävä eläin. Hotellilta ajettiin Bhutan BS-radioaseman antennimastoille, josta avauti mahtava näköala kaupungille. Mastoilta käveltiin hyvin jyrkkää rinnettä alas ja kuvattiin nepalilaisia ihmisiä ja heidän hökkeleitään. Slummi oli tosi kurjan näköinen. Nepalilaiset ovat Bhutanissa tekemässä töitä, joita paikalliset eivät itse viitsi tehdä. Nepalilaiset tekevä mm. maanteiden päällystystyöt käsipelillä aina sepelin murskaamisesta lähtien. Kivet hakataan vasaralla niin pieniksi kappaleiksi, että se menee seulan läpi. Asunnolle palattuamme laiton kravatin kaulaan ja lähdin Pertin työpaikalle, josta mentiin hänen kanssaan Bhutan BS:lle vastausta hakemaan. Oikea kaveri löytyi ja QSL irtosi. BBS ja maan ainut sanomalehti Kuensel hoitavat informaation leviämisen Bhutanissa. Lehti ilmestyy kerran viikossa. Illalla naiset pukivat päälleen paikallisen naisten puvun, kiran ja käveltiin syömään Hotelli Jumulhariin. Thimphussa on kolme kohtuullista hotellia: Motithang, Jumulhari ja Druk Hotel. Muut ovat melkoisia kirppupesiä. Paikallisista oluista parasta oli Kalyani "Black Label" ja limsapuolella suosituinta oli Limca. 17.04.91 ke lähdettiin kaupungin hienoimmalla taksilla 22 km:n päähän Dochu La-kukkulalle, joka on 3050 metriä korkealla. Sieltä näkyy selkeällä ilmalla Himalajan lumipeitteiset vuoret Kiinan puolella, mutta nyt oli liikaa pilviä. Lämmintä kyllä oli koko ajan 25 - 30 astetta päivisin. Dochu Lassa oli myös kahvio, mutta siellä ei ollut mitään myytävää. Kahvion hoitaja saa peruspalkan Bhutanin turistitoimistolta, koska myytävä lisäisi vain hommia. Takaisin tultuamme ajoimme suoraan golfkentälle, joka on aivan kaupungin reunalla. Klubirakennus oli pieni mutta komea ja kenttä melkoisen surkea - iso peltoaukea, jossa väylät eivät erottuneet toisistaan, koska lippuja ei ollut. Systeemi on se, että pelattaessa mailapoika juoksuttaa lipun reikään kuljettaen samaa lippua koko kierroksen. Pelaajia ei nyt päivällä ollut, mutta yksi mies oli sentään harjoittelemassa. Pääasiassa pelataan viikonloppuisin ja suurin osa pelaajista on ulkomaalaisia. Kuningas kuulemma pelaa ja samoin ainakin ulkoministerin poika. 18 reiän kierros caddien kanssa kuulemma olisi maksanut n. 50 mk. Bhutanilaiset ovat kovia puremaan "domaa", paikallista huumetta. Se on tehty halkaistusta betel-pähkinästä , jonka päälle on laitettu limeä ja betel-pähkinän tai tupakan lehti. Tätä tuntuivat kaikki aikuiset jauhavan suussaan, myös naiset. Murskaantuneet kuoret sitten syljettiin pitkin katuja, johon jäi komeita punaisia läikkiä. 18.04.91 to Aamulla käveltiin alas kaupungille ja varattiin bussiliput Phuntsholingiin lauantaiksi. Käveltiin ylös Tandrin Ney-kylään, joka on n. 500 metriä ylempänä kuin Thimphu. Osa kylän taloista on aivan rotkon reunalla tolppien varassa. Päivi ja Pipsa jäivät hieman talojen yläpuolelle ja minä jatkoin vielä ylöspäin ensimmäiselle huipulle. Kävely kylään kesti 55 minuuttia ja siitä huipulle vielä 20 minuuttia. Nousu oli todella jyrkkää ja ilma meinasi loppua ttyystin. Alas sujui matka nopeasti. 13.00 alkoi Pertin rakentaman savusaunan lämmitys. Pertti oli rakentanut vanhaan ulkorakennukseen kiukaan kivistä ja lauteet leveistä lankuista. Kylpemään päästiin 18.30 ja löylyt olivat hyvät. Suomesta tuotu saunamakkara maistui hyvälle. Päivän maksimilämpötila oli 25 astetta ja minimi yöllä 4 astetta. 19.04.91 pe Ensimmäiseksi käytiin lunastamassa bussiliput ja käveltiin torin kautta postiin. Siellä virkailija nukkui tyytyväisenä tiskin ääressä ja heräsi kun muut postin eukot hihkuivat hänelle. Talon koirat purivat pientä nepalilaispoikaa persauksiin, kun se yritti oikaista pihan poikki ja heitteli koiria kivillä. Kun kivet loppuivat, hyökkäsivät koirat. Poika kaatui ja sai komean haavan koiran puremasta. Illalla käytiin syömässä Ravintola Dechenissä, jonne Thimphun ulkomaalaiset kokoontuvat joka perjantai-ilta. Jatkoille mentiin Pöyryn Harri Pelkosen kotiin, joka oli melko valtava kolmikerroksinen lukaali. Antti Rytkönen kyyditsi meidät sitten kotiin. 20.04.91 la Bussi lähti aamulla 6.55 mutkaiselle ja huimalle tielle. Chukhassa pysähdyttiin syömään munasämpylät ja passintarkastuspiste oli heti sen jälkeen yhdellä sillalla. Maisemat ja korkeuserot olivat valtavat. Tien leveys päällystetyltä osuudelta oli n. 5 metriä. Perillä Phuntsholingissa oltiin 13.00. Linnuntietä matkaa oli 70 km, maantietä 170 km ja matka bussilla kesti 6 tuntia. Ja koko ajan oli rotko jommalla kummalla puolella tietä. Parhaimmillaan pudotusta oli yli kilometri. Hyvin monessa paikassa näkyi jälkiä, kun maanvyörymä oli vieny tien mennessään, parhaassa kohti neljältä eri korkeudelta. Kaikki oli korjattu, mutta osa tosin oli hyvin huonossa kunnossa. Maksiminopeus tiellä oli 40 km/h. Koko maassa on kuulemma vain yksi suora, jossa henkilöauto voi käyttää 4-vaihdetta! Phuntsholingissa majoituttiin Hotel Namgay'hin ja käveltiin sitten salaa Intian (29.) puolelle. Tai paremminkin voi sanoa "vahingossa", sillä rajaa ei sillä kohtaa pystynyt huomaamaan. Yhtäkkiä Pertti vain sanoi, että ollaan Intian puolella. Sen puoleinen osa kaupunkia on nimeltään Jaigaon. Siellä käveltiin muutama sata metriä ja tultiin takaisin. Sen jälkeen mentiin virallista reittiä ja kysyttiin tullimieheltä, saadaanko käydä katselemassa kaupoissa. Hän vain nyökkäsi eikä viitsinyt edes passia katsoa. Niin käveltiin kilometrin verran pääkatua ja sivukujia, joilla oli runsaasti puoteja. Sitten käytiin Phuntsholingin torilla ja nähtiin pari hollantilaista, jotka tunsivat Pertin - olivat olleet Thimphussa työhommissa. Hotellin edessä nähtiin Bhutanin ainoat kerjäläiset. Illalla syötiin hotellin ravintolassa tosi tulista ruokaa, chiliä oli käytetty surutta. Siellä olivat ruokailemassa myös Pertin yläkerrassa asuvat irlantilaiset, jotka olivat tulleet omalla autolla Phuntsholingiin. 21.04.91 su Aamulla kerjäläiset olivat taas hotellin oven edessä. Bussi lähti takaisin Thimphuun 9.30. Matkalla nähtiin pari apinaa. Tien varrella nähtiin korttiporukoita, jotka nauttivat araa ja huutosakit olivat takapiruina. Kun tultiin kämpille, sähköt olivat poikki ensimmäistä kertaa meidän aikana. Vedentulo oli poikki joka päivä aamulla 6 - 9, päivällä 12 - 3 ja illalla 6 - 9. Pelkoset poikkesivat tuomassa meille postia Suomeen vietäväksi. 22.04.91 ma Bhutanissa olon viimeinen aamu oli käsillä. Herätys oli jo 3.30. Kahvit ehdittiin juoda ja Truk Airin bussilla oltiin Pertin ja Pipsan saattamina 4.10. Kentällä lähtöselvityksessä oli meille jo kirjoitettu maihinnousukortit ja laitettu laput laukkuihin, kun kurkkasin tiskin yli ja huomasin, että laukut oli osoitettu meneviksi Delhiin. Kone oli menossa sinne Kathmandun kautta. Virkailija korjasi erehdyksensä, kun hänelle siitä huomautin. Kathmanduun menijöiden olisi pitänyt olla toisella tiskillä, jossa ei ollut mitään merkintöjä eikä ketään. Tax free-shop oli pieni kioski, jossa oli myytävänä oikeastaan vain postimerkkejä. Druk Airin kone seurasi nousussa pitkän matkaa joen uomaa, ennekuin nousi ympäröivien vuorien yläpuolelle. Jumulhari ja Mt. Everest nähtiin koneesta ja ystävällisten kanssamatkustajien avustuksella saatiin otettua kuviakin. 23.04.91 ti Aamiaisen jälkeen ajettiin taksilla Apinatemppelille, jonka oikea nimi on Swayambuhunath Temple. Taksikuski jäi odottamaan meitä tunniksi. Temppelin kutsumanimi johtuu alueella asustavasta apinayhdyskunnasta. Muutakin nähtävää oli mukavasti. Vaikka temppeli on korkealla mäellä, ei Kathmandun kaupungista saanut kunnon valokuvia, kun pakokaasu rajoitti näkyvyyden muutamaan sataan metriin. Muuten paistoi aurinko täysin kirkkaalta taivaalta. Takaisin päästyämme käveltiin Thameliin ja tilattiin Päiville kaksi silkkipaitaa. Mopotaksilla ajettiin sitten Pataniin. Kaupasta ostettiin yksi kaljapullo ja heti ilmestyi paikalle yksi pikkupoika, joka jäi odottelemaan pullon tyhjenemistä. Poika odotteli vieressämme silmät kiiluen. Sen jälkeen käytiin Patanin sairaalassa ja ajettiin taas taksilla Thameliin. The Nest oli hotellimme intialainen ravintola ja siellä syötiin tulinen kanaruoka. 24.04.91 ke Aamupalan jälkeen kierrettiin Royal Palace ja käveltiin Thamelissa. Taksilla ajettiin golfkentälle ja pienen etsiskelyn jälkeen kävin hakemassa klubilta tuloskortin muistoksi. Kenttä on ihan kivan näköinen 9-reikäinen, josta eri tiiauspaikoilta aloittaen saatiin toisen puoliskon reiät hieman erilaisiksi. Kentältä käveltiin Pashupatinathin temppelille, jossa juuri poltettiin joen pientareella olevalla tasanteella pienen lapsen ruumista. Saatiin opas, joka esitteli paikan pientä korvausta vastaan. Eukot olivat joen rannalla pyykillä ja yhdeltä vietiin rahat silmiemme edessä. Vastarannalta alkoi kuulua kova huuto ja varas saatiin kiinni aivan vieressämme. Hän sai kovan kohtelun - potkuja ja iskuja runsaasti. Sitten häntä lähdettiin viemään poliisien käsiin. Kun haettiin Päivin paidat, alkoi reissun ensimmäinen sade, joka kehittyi kunnon ukkoseksi kestäen pari tuntia. Se puhdisti ilmaa mukavasti. 25.04.91 to Hotellilta käveltiin pohjoiseen päin ja löydettiin kunnollinen supermarket. Sitten pitikin jo lähteä lentokentälle. Siellä ei ollut mitään ostettavaa ja meille jäi jonkun verran rupioita taskuun. Pieneen alkoholimyymälään kelpasivat vain dollarit, mutta baariin sentään myös rupiat. Thain Airbus lähti ajallaan ja joutui kiertämään täyden ympyrän, ennenkuin nousi tarpeeksi korkealle ylittääkseen vuoret. Bangkokin passintarkastuksessa vierähti yli tunti, kun ne olivat ottamassa uutta tietokonesysteemiä käyttöön. He naputtelivat jokaisen matkustajan nimen koneelle. Aulassa saatiin hätisteltyä opasehdokkaat kimpusta, mutta limousine oltaisiin saatu vasta puolen tunnin odotuksen jälkeen. Niinpä hankittiin pienellä etuilulla taksi. Hotel Manhattanista saatiin nyt paljon parempi huone, joka vastasi melkein yleisten tilojen tasoa. Sharky's Pizzassa käytiin syömässä ja varattiin huoneen käyttöön jatkoaikaa 20.00:aan seuraavaksi päiväksi. 26.04.91 pe Aamupala oli taas makoisa. Sen jälkeen käveltiin parin kilometrin päähän Umpial Parkiin, joka on näissä oloissa komea puisto. Kaloja ja pieniä kilpikonnia uiskenteli kohtalaisen kokoisessa lammessa. Basaarin läpi kulkiessamme jouduimme väkisinmyynnin kohteeksi. Robinson-tavaratalossa käytiin haistelemassa durian-hedelmiä. Ne haisivat hirveälle, vaikka olivatkin tiiviissä lasikaapissa, jossa oli vielä kyltti, ettei hedelmiin saa koskea. Lentokentälle lähdettiin 20.00 ja liikenneruuhka oli melkoinen. Aikaa oli kuitenkin runsaasti. Kaikki sujui taas hienosti ja Finnairin DC-10 lähti puolen yön aikaan.
27.04.91 la Lento kesti yli 10 tuntia ja kone oli täynnä, joten nukkumisesta ei tullut oikein mitään. Helsingissä oltiin aamuvarhaisella ja kotona jo 8.00. Näin oli kiva ja muistorikas erikoinen matka onnellisesti takana. AIHEESEEN LIITTYVÄT LINKITThe Bhutan Web Site on japanilaisen kaverin tekemä erinomainen Bhutanin matkaajan opas. Lentoaikataulut (ehkä hieman vanhat) löytyvät myös, josta näkee, mistä pääsee Bhutanin lentoyhtiön Druk Airin koneella maahan lentämään. Paljon hyvää tietoa ja linkkejä. The Kingdom of Bhutan on Bhutanin kuningaskunnan virallisten sivujen osoite. The Official Bhutan Travel Service Site on Bhutanin kuningaskunnan virallisten sivujen osoite, kun Bhutaniinkin on saatu internet. Kaikki tarvittava löytyy. Travel To Bhutan on toinen Bhutanin matkailusivu, josta löytyy mm. viisumianomuskaavake. Ja tottakai Druk Airin aikataulut. Kuensel on Bhutanin ainoa englanninkielinen sanomalehti. Nyt sen sivut ovat muuttaneen Bhutanin omalle palvelimelle ja löytyivät pitkän etsiskelyn jälkeen. Welcome to Travel-NEPAL.com Jo nimestä voi päätellä, että täällä on matkailijan tarvitsema tietous Nepalista. Niin on, aina säästä ja varausmahdollisuuksista lähtien. Runsaasti linkkejä sivuille, joilla on paljon kuvia Nepalista. Thailand travel information and hotel directories Thaitietoutta ja tarjouspaketteja Thaimaahan matkustavalle turistille. Golfpaketteja on myös tarjolla.
Päivitetty viimeksi |